Hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyspatteristo on enemmän kuin kiitettävä – ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuus on päässyt listan kärkeen. Tämä on ennennäkemätöntä, että ympäristönsuojelulle annetaan niin korkea prioriteetti. ?

Se myös antaa vahvan toivon, että tuleva hallitus tulee ottamaan isoja askeleita oikeaan suuntaan. 

Kehitysyhteistyön määrärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta on myös mukana. Tämä on itsessään tärkeä tavoite, mutta ratkaisevinta on kehitysyhteistyön muoto ja käytetyt instrumentit. 

Suomi kanavoi rahoitusta EU:n yhteiseen kehitysyhteistyöpottiin, ja YK:n rahastoihin, antaa humanitaarista ja bilateraalista apua, tukee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä, rahoittaa pakolaisten vastaanottokuluja ja siviilikriisinhallintaa.

Lisäksi kehitysyhteistyön instrumenteilla voidaan tukea suomalaisen osaamisen vientiä - eli luoda linkki kehitysyhteistyön ja suomalaisen elinvoiman tukemisen välille. Tämä näkökohta jää helposti vähemmälle huomiolle, mutta on erittäin merkittävä monien pk-sektorin yritysten ja organisaatioiden kannalta. 

Yksi esimerkki on investointituki kehitysmaille (Public Investment Facility tai PIF), mikä on tällä hetkellä ainoa instrumentti, joka auttaa kehittämään ja käynnistämään kokonaisratkaisuja tarjoavia hankkeita. 

PIFin avulla rahoitetaan kehitysmaiden julkisen sektorin investointia niin, että kohdemaan toimija ottaa hanketta varten kaupallista lainaa, mutta Suomen kehitysyhteistyövaroista maksetaan lainan korko ja noin 30 % lainan summasta. 

Hankkeita varten lähes poikkeuksetta kootaan konsortio – eli monien eri toimijoiden yhteistyötiimi. Mukana yritysten lisäksi ovat myös korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yhdistyksiä, eli instrumentti mahdollistaa suomalaisen mallin vientiä, jolloin teknologian lisäksi voidaan tarjota koulutusta ja vaikkapa apua kohdemaan lainsäädännön kehittämiseen. 

Konsortiohankkeissa voidaan käyttää eri organisaatioiden osaamista ja potentiaalia ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan ansioista niiden kehitysvaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Konsortiohanke on oikeasti Suomen uniikki kilpailuvaltti, joka auttaa etenkin pk-yrityksiä pääsemään kansainvälisille markkinoille. 

PIF -instrumentti otettiin käyttöön vuonna 2017 ja kysyntä PIF-hankkeille heti yllätti kaikki odotukset.  Samana vuonna yritykset hakivat tukea 40 hankkeelle, joiden yhteisarvo oli 872 miljoonaa. Hankkeita oli valmisteltu huolella niin yritysten kuin kumppanimaiden toimesta, ja noin puolet oli täyttänyt täydellisesti UM:n kriteerit, mutta määrärahoja riitti vain 7 hankkeeseen. Sama tarina toistui myös viime vuonna. 

Vuonna 2018 kehitysyhteistyön määrärahoista (899 milj. €) PIF hankkeiden rahoitus oli vain 2 % (18 milj. €). 

Instrumentti osoittautui olevan suosittu, toimiva ja erittäin käytännöllinen, mutta PIF-hankeputki on täyttymässä nopeammin kuin se oli odotettu, mikä syö sen uskottavuutta sekä yritysten kuin kohdemaiden silmissä.

Yrityksille tarkoitettuja kehitysyhteistyön rahoitusmuotoja tarjoaa myös esim. Finnfund (5,5 %, 49 milj €). Myös bilateraalinen apu, eli Suomen kumppanimaiden tuki erilaisten ohjelmien ja hankkeiden kautta, on erittäin tärkeässä asemassa – ja saa hyvän rahoituspohjan 15,5 % (139 milj €).

Kehitysyhteistyö palvelee maailman köyhiä ja rauhanpolitiikkaa, mutta se voi palvella samanaikaisesti myös Suomea tukemalla osaamisen vientiä, ja sitä kautta tuomalla työpaikkoja, verorahoja, elinvoimaa kotimaahan.

Lähteet:

  1. https://um.fi/investointituki-kehitysmaille
  2. https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat
  3. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-218797.pdf
  4. https://kehityslehti.fi/lehtiartikkeli/5700/

Spread the word. Share this post!

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *