Tänään Vantaan valtuustoa puhutti maankäyttöä, asumista ja liikennettä kattava MAL 2019 –suunnitelma, joka tähtää pitkälle tulevaisuuteen. Suunnitelma sitouttaa pääkaupunkiseudun kaupunkeja yhteisiin alue-, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämisperiaatteisiin.

Suunnitelman ylivoimainen tavoite on vähentää liikenteen päästöjä vähintään 50 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Noin puolet esitetyistä keinoista tähtäävät liikkumistottumuksien ja kysynnän ohjaamiseen (sähkö- ja vähäpäästöiset autot, tiemaksut, joukkoliikenteen lipun hinnan alentaminen), ja puolet esittävät konkreettisia teknologisia tai yhdyskuntasuunnittelun ratkaisuja (HSL päästöneutraaliksi, liikennehankkeet & maankäytön tiivistäminen, pysäköintivyöhykkeiden laajentaminen, liityntäpysäköinnit, työpaikkapysäköinti, raskaan liikenteen teknologian investointituki jne).

Vaikka sopimus kaipaisi kunnianhimoisempaa päästövähennystavoitetta (60-70%), nykymuodossakin se laskee todellakin paljon sähköautoilun kehittymisen varaan. Tämä viestii siitä, että muut keinot ovat loppumassa kesken, eikä päästötavoitteen tiukentaminen anna enää mitään lisä-arvoa. Sähköautojen yleistyminen ja tietullien käyttöönotto vaativat sen lisäksi valtakunnallisen tason päätöksiä.

Harvat ovat valmiit astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Jos todellakin tavoitellaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä, se tulee vaatimaan jokaiselta uhrauksia ja panoksia, mikä puhuttaa ja herättää tunteita. Kaupungin rooli on minimoida näitä uhrauksia.

Vantaa on hyvin autovaltainen kaupunki. Asuessani Helsingissä en ole edes harkinnut auton ostoa, mutta hankin se heti kun muutin Vantaalle. Vain siitä syystä, että jo parin kilometrin kauppamatka kävelleen on aivan liian paljon huonossa säässä, ja jos bussi kulkee kerran puolessa tunnissa, se ei mitenkään riitä.

Ilman siitä, että saadaan palveluita lähemmäksi kotia ja varmistetaan toimivaa ja tehokasta poikittaista liikennettä autoilua on mahdotonta vähentää.

Vaikka kannatan lämpimästi ratikkahankkeita, ratikan päästövähennysvaikutukset ulottuvat pidemmälle tulevaisuuteen, kun itse rakentaminen kaikkine päätösprosesseineen vie aikaa. Tarvitaan monien ratkaisujen kirjo, ja etenkin nopeita ja joustavia ratkaisuja, joita voi ottaa käyttöön jo huomenna! Sähköbussit, biokaasulla kulkevat pikkubussit, kimppakyydit, yhteiskäyttöautot, – tästä voi jo valita. Valmistunut ratikka täydentää erinomaisesti muita liikkumismuotoja – jotka ovatkin ekologisempia kuin autoilu.

Toinen asia on palveluiden keskittäminen kauppakeskuksiin ja suurin tavarataloihin. Miksi pieni kioski oman kodin vastapäätä on ihan mahdoton juttu? Kaupunkiin toki alettiin kaavoittaa lisää kivijalkakauppoja, mutta pienempiä kauppoja ja kioskeja tarvitaan joka toiseen kortteliin!

Jos palvelut ovat lähellä kotia, se lisää kävelyä ja pyöräilyä, eikä autoilua.

Eikä saa unohtaa että teknologia kehittyy jatkuvasti. Siksi Vantaan lausunto esittää tavoitteen tiukentamista tuoreimman tutkimustiedon nojalla.

Ilmastokeskustelu on usein liian synkkä, mutta pessimismi on tuhoisa, koska se vie tahdonvoiman. Ilmastonmuutos ei ole uuden niukkuuden aika. Se on uusien ratkaisujen, toimintatapojen ja innovaatioiden aikaa!

Spread the word. Share this post!

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *