Oulun seksuaalirikokset puhuttavat isosti. Tänään tuli julki uutinen, että Itä-Helsingissä ovat tapahtuneet vastaavanlaiset rikokset, jossa kiinniotetut ovat ulkomaalaistaustaisia. Asia on erittäin vakava ja paljastaa puutteita turvapaikkahakijoiden kotoutumisprosessissa. 

Olen vahvasti sitä mieltä että maahanmuutosta on keskusteltava avoimesti ja rakentavasti, myös vaalikentillä. Samalla pitää hyväksyä, että ääripäämielipiteet ovat osa yhteiskunnallista keskustelua, ja normaali inhimillinen reaktio järkyttäviin tapahtumiin. Pelko omia lapsia kohtaan, torjuva asenne turvapaikkahakijoita kohtaan, “rajat kiinni”-asenne ovat valitettavan yleisiä myös maahanmuuttajataustaisten keskuudessa. Tämä on täysin ymmärrettävä, sillä epäilemättä suurin osa maahanmuuttajista arvostaa ensisijaisesti Suomen turvallisuutta. Nyt tämä turvallisuus on järkyttynyt, mikä huolestuttaa maahanmuuttajataustaisia vähintään saman verran kuin kantaväestöä.

Toinen nyanssi on väistämättä se, että ulkomaalaistaustaisen tehdyt rikokset leimaavat kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia. Median lööpeissä puhutaan useimmiten maahanmuuttajista laajempana ryhmänä, vaikka tekoihin syyllistyvät aina tietyt henkilöt, eikä edes kokonaiset kansalaisuusryhmät, vaikka joitakin ovat tietyistä syistä alttiimpia rikoksiin kuin toisia. 
Ääritapauksissa (kuten alla olevassa linkissä) juttuihin lisätään huomion herättämiseksi myös vaikkapa Venäjään viittaava kuva, vaikka juttu ei juurikaan käsitellyt Venäjän kaksoiskansalaisia. Venäjä käytetään harmittavan usein vihan ja pelon lietsontaan. Se on turha ja halpa mediakeino, joka loukkaa monia Suomessa asuvia venäläistaustaisia.

Poliisihallituksen tilastojen lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ulkomaalaisten tekijöiden osuus oli 17,7 prosenttia. Jokainen näistä surkeista teoista on liikaa. Mutta se kertoo myös sen, että kaikki maahanmuuttotaustaiset eivät ole automaattisesti pahuuden vallassa. 

Oulun ja Helsingin tapaukset vaativat välitöntä muutosta linjaan. On korkea aika listata riskitekijät ja työstää mekanismit näiden välttämiseksi. Eduskuntaan on edennyt esityksiä seksuaalirikosten rangaistusten koventamisesta (jopa 12 vuoden vankeutta), rikoksiin syyllistyneiden oleskeluluvan purkamisesta ja heidän karkottamisensa helpottamisesta ja nopeuttamisesta. Tämä olisi tehtävä jo vuonna 2015. 
Myös ennaltaehkäiseviä keinoja kotoutumisen ja sosiaalisen kontrollin parantamisesti pitää kehittää: perheiden yhdistämistä kannattaa tehdä helpommaksi, työlupia tulisi saada ilman turhaa byrokratiaa ja aluellista segregaatiota pitää lieventää kaikkiin mahdollisin keinoin. 

Sen sijaan ehdotus kaksoinkansalaisuuden poistamisessa törkeän rikoksen tapahtuessa ajaa keskustelun vaarallisille vesille. Jos Suomen kansalaisia asetetaan jatkossa eriarvoisiin asemiin, se tulee väistämättä lisäämään maahanmuuttajataustaisiin kohdistuvaa välitöntä ja välillistä syrjintää vaikeuttaen entisestään niiden integroitumista yhteiskuntaan. Jos kaksoiskansalainen on jatkossa toisen luokan kansalainen, hän ei ikinä pidä Suomea omana kodina. 
Sen sijaan kansalaisuuden saamisen kriteerejä voi – ja kannattaa – tiukentaa.

Yksi ja ainoa totuus on se, että kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden tulee hyväksyä, ymmärtää ja kunnioittaa oman (ainoan tai uuden) kotimaansa arvoja ja tapoja. Turvapaikanhakijoiden vastaanottajamaa ei missään tapauksessa pidä kärsiä turvattomuuden lisäämisestä!

Spread the word. Share this post!

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *